Maalattu joulukortti

Joulukorttien tekeminen on aina yhtä mukavaa, mutta se kannattaa aloittaa viimeistään lokakuussa.Tässä on maalattu akryyliväreillä pellava-tyyppiselle kankaalle luovalla  "mitä sattuu" -otteella maalinlopuja.

tarvikkeet: esim. pellavakangasta, akryylimaalia ja  pensseli, teräväkärkiset hyvät sakset ja koristelutarvikkeita (helmi- tms. lankaa), liimaa ja kortteja (A6)

Pohjia voi maalata eri värisiä.

Kuivuneille pohjille maalataan kuusia, joulupalloja, enkeleitä, kynttilöitä, himmeliaihioita tai mitä halutaan. 

Kun maalaukset ovat kuivuneet, niistä leikataan sopivan kokoisia palasia kortteihin liimattavaksi.

Tässä koko vaintelee 5-7 cm x 7-9 cm, mutta mikä vaan koko on oikea, joka näyttää hyvältä.

Ompele halutessasi koristeita "maalauksiin" Tässä minulla on minihelmiä, mutta voihan myös tehdä esim. pistoja tai liimata koristeita.

Valmiin "teokset" liimataan sitten kortille. 

Jokainen kortti on uniikki ja tarvikkeita ei kulu paljoa - minulta kaikki löytyi omasta varastosta.

Hyvää joulunodotusta!

Jacques Cousteau - pipo  

Tutkimusmatkailija Cousteau piti aina punaista pipoa. 

Mutta pipon voi tehdä millä värillä ja langalla vaan. Langan ja puikkojen paksuudesta riippuu pipon koko ja paksuus. Mielestäni ohuet puikot (korkeintaan 3 1/2) ovat parhaat. En ole vielä onnistunut tekemään liian pientä pipoa - liian suuren kyllä. Langan menekki on ollut jokaisessa pipossa langasta riippumatta n. 100g.

Tarvikkeet

 

100-120 gr villalankaa (7 veljestä, Natura, Letilopi ym.)

pyöröpuikot (3 - 3 1/2)

sukkapuikot (3 - 3 1/2) 

parsinneula

Tee ensin koetilkku. Jokainen neuloo omaa käsialaansa sekä langan ja myös puikkojen valinta vaikuttavat neulokseen. Luo 20 silmukkaa ja kudo mallineuletta n. 5 cm. Mitta sitten neuletta venyttäen, kuinka monta silmukkaa on viidellä senttimetrillä koetilkussa. Kun mittaat pään ympäryksen ja lasket  silmukkamäärän, pääset lähelle pipon oikeaa kokoa.

Luo 128 (120, 112, 108 jne) silmukkaa pyöröpuikolle. Jos sinulla ei ole pyöröpuikkoa, voi pipon neuloa neljälläkin puikolla, mutta se on hieman hankalampaa. Tosin kavennusvaiheessa sukkapuikoista on iso etu. Aloita suljettuna neuleena joustinneule 1 oikein 1 nurin, mutta ota oikein- silmukka aina silmukan TAKAREUNASTA.

Neulepinnasta tulee näin erilainen. Aluksi vähän hidasta, mutta pikaisesti automatisoituu.

Jatka näin, kunnes olet kutonut 33 kerrosta. Käännä sitten neule ja kudo oikean silmukan kohdalle nurja jne. Näin muodostuu kohta, johon alareuna käännetään (raita). Kannatta vaihtaa tässä ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikka, jolloin ei synny käännettäessä reikää. 

Kudo vielä 22 kerrosta.

Jaa silmukat neljään osaan ja merkitse jokaisen neljänneksen viimeisin silmukka, joka on nurja silmukka, langalla kuten kuvassa. 

Kavenna seuraavasti: jokaisen nurjan silmukan jälkeen kaksi silmukkaa oikein yhteen (silmukan etureunat) ja ennen jokaista merkittyä nurjaa silmukkaa kaksi silmukkaa oikein yhteen (tareunat).

Kun silmukoiden liikuttelu pyöröpuikolla muuttuu hankalaksi, siirry sukkapuikkoihin. Kun jäljellä on 8 silmukkaa, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele lanka.

Mallipipo tässä on kudottu 7 veljestä langasta ja se on ohuempi kuin Novitan Isoveli -langaste tehty pipo. Natura ja Letilopi -langasta tehdyn pipon  voi laittaa villapesuun ja huovuttaa kevyesti. Tällöin siitä saa lämpimämmän ja hattumaisemman.

Maalaa itse kirjontapohjasi!

Tarvitaan pellavakangasta - esim. 40 cm x 40 cm pala. Puuvillakin käy, mutta liian ohut rypistyy.

Kanavakangas ja ristipisto-käsityökangas ovat erinomaisia maalauspohjia.

Maalaaminen sujuu hyvin akryyliväreillä. Ne eivät imeydy kankaaseen ja kestävät hyvin ommeltaessa.

 Pistokirjonnan tekeminen on meditatiivista ja rentouttavaa. Kaupoissa ja netissä on myytävänä valmiita kirjontapohjia, mutta moni haluaa erilaisen ja persoonallisen työn ommeltavakseen. Käyttötarkoitus myös määrää suunnitelmaa: onko tekeillä taulu, tyyny vai tuolinpäällinen tai koriste vaikka takin selkäkappaleeseen. Miksei itse maalaisia tai pyytäisi ihailemaansa taiteilijaa maalaamaan pohjan! Valmiista kuvista saa toki myös ohjeistusta, mutta maalattu pohja antaa enemmän sijaa luovuudelle ja on mukavampaa ommella, koska pistoja ei tarvitse laskea eikä seurata erillistä ohjetta. Ommellessa voi tietysti myös käyttää harkintaa ja muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa.

Ristipistopohjia, joille on hyvä ommella Mouline-langalla. on saatavana eri kokoisilla ruuduilla ja eri värisenä. Värillä ei ole väliä (paitsi musta) koska se jää piiloon ompeleiden alle. Ristipistot on parasta ommella siihen tarkoitetulla villalangalla tai pohjasta riippuen Mouline-langalla, jota voi samaan työhön käyttää eri vahvuisena. Jos ompelet esim. varjoja, yksinkertainen lanka riittää. 

Kanavakankaalle on mukava ommella Petit Point-pistoja (puolikas ristipisto). Akryylimaali pysyy siinä hyvin ompelun ajan..

Paksumpi kangas antaa enemmän vaihtelua lopputulokselle ja siitää riippuukin, millainen kangas valitaan. Voit myös maalata koko kangaspalan ensin yhdellä värillä ja sitten rakentaa esittävää tai abstraktiivista kuvaa niin monta maalauskerrosta kun haluat. Anna maalin kuivahtaa jokaisen maalauskerroksen välillä.

Kun olet maalannut koko kankaan, ota esille itse tekemäsi tai valmis sabloona, jonka avulla etsit kankaasta sellaisia paikkoja, joista saa mielenkiintoisen ommeltavan kohteen. Jos laitat työn sen valmistuttua kehykseen, käytä saman kokoista sabluunaa (voi tehdä sen itse paperista). Huomaa että kehystykseen pitää olla ainakin 2-3cm ylimääräistä (paspartuurin alle tai pingotukseen).

Kokeile erilaisia maalauksia ja laita luovuutesi liikkeelle!

Jos käytät palttinasidoksista pellavakangasta pohjana, varsi- ja etupistoilla on hyvä aloittaa, mutta mikä tahansa pisto käy. Tässä valkoiset pistot on tehty ohuella (jaettu lanka) villalangalla ja punaiset pistot ketjupistoilla. Tässä käytetään teräväkärkistä ohutta neulaa, jossa on sen kokoinen silmukka, että lanka hyvin mahtuu siihen. Päättele langat ompeleeseen ja voit vahvistaa takapuolelta ompeleen liimalla.

Tässä lopputuloksessa huomaa, että pohjakangas on karkeaa valkoista pellavaa ja ompeleet (keltainen, sininen ja punainen) vain hentoja pistoja ohuella langalla. Tästä on ehkä hyvä aloitta ja kun näkemys karttuu, siirtyä tekemään paksummalla langalla ja enemmän pistoja.

Etupistot: Sashiko-kirjonta  

Tässä Helsingissä messuilta ostetussa käsityöpakkauksessa on valmiina painettuna etupistojen merkit. Kieli keskellä suuta terävällä neulalla ja liukuvärjätyllä langalla oli kyllä hauska valmiin päälle ommella. 

Jäin miettimään, miten etupistot ja ala-asteen käsityönopetus istuvat yhteen. Olen ohjannut  ensimmäiseksi kirjontatyöksi joululiinan jutikankaalle, joka on ollut hyvä työ ja antanut kirjonnan opiskeluun hyvään alun. Mutta lapsen itsensä tekemät ääriviivapiirustukset voisivat olla aika kova juttu! Miten sitten pistoista tulee keskenään tasapituisia....

Sashiko on oikeaa parsimisen taidetta. Vanhat japanilaiset tekniikat ovat malliesimerkkejä säästämisestä. Sashiko on vanha japanilainen kansanomainen kirjontatekniikka. Sitä voi käyttää sekä vaatteiden kuluneiden kohtien vahvistamiseen että koristeluun. Boro tekniikan kehittivät 600-700 -luvulla köyhät munkit.

Sashikossa ja boro-tekniikassa käytetään etupistoja. Erityistä pistoille on, että ne ovat lyhyempiä nurjalla puolella kuin oikealla. Etupuolella näkyvät pistot ovat 2/3 pistosta - takapuolella 1/3. Huomaa, että siellä missä pistot kohtaavat, pistot eivät oikealla risteile keskenään. Kulmassa ja risteyskohdassa kohtaavien pistojen keskellä on pieni tyhjä alue. Sashikolle tyypillisin pohjaväri on indikon sininen ja kuviot on kirjottu valkoisella. Geometriset kuviot toistuvat ja muodostavat kiehtovaa pintaa. Kuvioilla on usein myös nimet. Omia kuvioita voi keksiä ja sitten nimetä ne. 

                        

Sashiko-kirjonta kannattaa aloittaa pienillä kokeiluilla, erilaisilla materiaaleilla ja kuvioilla. Työtapa on työläs, mutta esimerkiksi paikkamateriaali syntyy helposti. Tässä islantilaisten käsityönopettajien kokeiluja Rodoksella syyskuussa 2024.

RISTIPISTONAPPI

Nappien laaja maailma

Nappeja on tehty kaikenlaisista materiaaleista ja erilaisiin käyttötarkoituksiin vuosisatojen ajan. Nappi on paitsi kiinnitin, myös koriste. Napilla voi muuttaa vaatteen ilmettä helposti.

Ristipistotkin ovat vanhaa alkuperää, napeissa harvemmin nähtyinä.  Tarvitaan sopivaa taipuisaa kangasta ja lankaa. Kokeilemalla selviää parhaiten. Näissä mallinapeissa on käytetty mouline-lankaa

 kaksi-säikeisenä ja tylppäkärkistä neulaa.

Nappien kuvion mahdollisuudet ovat rajattomat. Nimikirjaimista saa hauskoja yksityikohtia. Kangasta kuluu niin vähän, ettei haittaa vaikka joka toinen kokeilu joutuisi roskakoruíin. 

 

 

 

Ohje

 

Tee kuvio kokeilemalla ensin pistopintaa ja toivottua kokoa. Kuviosta tulee laadukkaampi, jos pistot on tehty samaan suuntaan. Leikkaa ympäroivää kangasta riittävästi - sitä tulee riittää myös ommeltavaksi napita takapuolelle. 

Ompele useita nappeja kerralla ja valmista vasta sitten napit. 

Ompele päärmepistoja kuvan mallin mukaan ympäri kankaan reunaa. Kiristä ommel muutaman piston välein. Kun olet ommellut ympäri kangasta, pisto ei enää kiristy.

Sisälle kelpaa mikä tahansa sileä nappi - tai vartavasten hankittu puunappi.

Ompele nappi takapuolelta napakaksi. Käytä yksinkertaista ompelulankaa. Takaosasta ei saa tulla liian paksu, mutta kuitenkin tarvitaan koholla oleva kohta, josta napin voi ommella kiinni vaatteeseen.

Valmiina saa myös nappeja, joihin voi pingottaa kankaan ja puristaa takaosan kiinni. 

Nämä napit on ostettu valmiina, mutta mikä estää itsekin mielikuvittelemasta ja tekemästä vaikka millaisia nappeja tai koruja ja millä tahansa pistolla ja langalla!

Muista liittyä Käsityötunti -Facebook ryhmään, jotta näet viimeisimmät vinkit ja voit osallistua keskusteluun jakamalla omat käsityöt!

Linnunsilmäpistot

Villavaatteesta kyynerpää hajoaa yleensä ensimmäisenä. Ohentuneen kohdan saa helposti vahvistettua esim. linnunsilmäpistoilla.

Linnunsilmäpistoissa voi olla useimpia lehtiä, mutta juuri tähän tarkoitukseen ja ensimmäiseen työhön neljän lehden kukka on helpoin.

Neulaksi hyvä valita on tylppäkärkinen parsinneula.

Mikäli vaateeseen on jo päässyt syntymään reikä, paikataan se ensin neuleen värisellä langalla. Tukikangastakin (joustavaa) voi käyttää.

Opettele ja kokeile pistoa ensin samaan materiaaliin, johon aiot sitä käyttää.

Valitse koristelulangaksi korkeintaan neuleen langan paksuinen lanka. Eri langat käyttäytyvät eri tavalla  ja eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla.

Kun lanka on oikealla puolella neuletta, pistä neula takaisin samaan reikään, josta tulit neuleen oikealle puolelle ja vie neula keskelle langasta muodostunutta ympyrää ja vedä pisto sopivan muotoiseksi. Jos lanka ei ole kovin pitkä, oppiminen on helpompaa.

Aloitus on sama kuin ketjupistossa.

Linnusilmäpisto voi jäädä pyöreäksi ja jos vetää langan kireällä, siitä saa" kapealehtisen", Kokeile mikä sopii sinun työhösi.

Kun olet tyytyväinen lehden muotoon, tee pieni kiinnityspisto sen kärkeen ja palaa samaan paikkaan, josta lähdit liikkeelle.

Tee seuraava pisto vastakkaiselle puolelle ja käytä samaa paikkaa tulevan kukan keskikohtana.

Tee kolmas lehti kuvan osoittamalla tavalla.

...ja neljäs lehti...

Siirry kukan valmistuttua sen keskikohtaan takapuolelle ja kiinnitä kukan viimeinen ommel vielä parilla pikkupistolla sen keskikohtaan. Siirry sitten seuraavan kukan kohtaan ja vaihda väriä toiveesi mukaisesti. Tähän kyynerpään vahvistamiseen voi käyttää myös villatakin väristä lankaa, jos niin haluaa.

Tästä kuvasta näkyy alla oleva paikka jonkin verran. Kuluneen kohdan vahvistamien on helpompaa ja nopeampaa ja kannattaakin huolehtia villavaatteiden kyynerpäistä hyvissä ajoin.

Linnunsilmäpiston käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Monilehtisiä kukkia erilaisista langoista eri kokoisina on hauska kirjoa mihin vaan villavaatteeseen - pipoihin, lapasiin ja sukkiin. Mutta paikkaaminen ja vahvistaminen tällä pistolla on hauskaa, hyödyllistä ja kohtalaisen nopeaa!

Solmitut helmet

Jos helminauha katkeaa tai helmet haluaa uudistaa esim laittamalla välihelmiä joukkoon, solmiminen on hyvä tapa tehdä uudistaminen. Kun helminauha katkeaa, vierivät irtonaiset helmet ympäriinsä, mutta nauhana se  yleensä löytyy ja helmet saa talteen. Tarvitaan helmisilkkiä, jossa on "neula" valmiina. Jos helmissä on niin isot reiät, että tavallinen neula menee niistä läpi, niin ohut helmilanka on hyvä materiaali langaksi.

Kun aloitat, pujoita ensin neljä helmeä lankaan ja sitten lukko. Palaa helmien läpi ja tee solmu (katso seuraavat kuvat) jokaisen helmen väliin siten, että langan alku kiinnittyy hyvin. Tässä kohtaa, jos helmen reikä on ahdas, voi olla vaikeaa saada lankaa luistamaan. Leikkaa ylimääräinen lanka pois vasta kun olet solminnut koko helminauhan. 

Tee kuvan mukaan ensin solmua langan ympärille.

Kun sitten kiristät solmun, tee se ensi käsin ja pistä neula lopuksi solmuun. Poista neula vasta kun solmu on kireällä ja helmet pingotettuna. Nauha löystyy joka tapauksessa käytössä, joten liika kireys ei haittaa.

Pitkähkö tylppäkärkinen ohut neula on hyvä tässä. Liian paksusta neulasta tulee löysä solmu.

Helmet voi myös solmita ilman lukkoa. Silloin jatketaan helmien läpivientiä aloituskohdasta eteenpäin ja tehdään solmuja jo väliin niin pitkälle, että helminauhasta tulee kestävä.

Erilaisia lukkoja on saatavilla, mutta aloitustapa aina sama. Langan vahvuus tulee valita helmien koon mukaan. Liian ohut lanka aiheuttaa sen, että helmet liikkuvat solmujen yli ja lankaa tulee näkyviin. Liian paksu lanka taas ei mene reijistä läpi.