Kirjansidonnan alkeet Valamossa

 Olin kirjansidonnan kurssilla ystävättäreni Pirjon kanssa Valamon luostarissa lokakuussa 2025. Kokemus oli vertaansa vailla. Opettaja Claudia Wegmann on kokenut alan ammattilainen ja myös hänen työskentelynsä seuraaminen oli elämys sinänsä.

Kirjansidonnassa on kaksi keskeistä elementtiä: kansi ja sisällys. Kun kannen koko on selvillä, voi aloittaa kirjan sisäosan valmistuksen. Claudia kertoo, että oikeaoppisesti valmistetaan ensin kirjan sisus ja sen mukaan kannet. Mutta ensin on hyvä kokeilla materiaaleja tekemällä vihkoja kirjansidonnan menetelmällä. Vihkon teko antaa myös hyvän mahdollisuuden harjoittelulle, suunnittelulle ja kokeiluille.

Valitse vihkoon yhteensopivat materiaalit.

TARVIKKEET: kansipaperi, sisäpaperit, mallipaperi reikien tekoon, sidontalankaa, teräväpäinen parsinneula tai naskali, mattoveitsi tai paperileikkuri, sakset, lyijykynä ja kumi

Valmista ensin reikäpaperi. Suunnittelle ja mittaa sopivat reikävälit (5 cm) vihkon koon mukaan oikeille paikoille. 

Ota 5-7 puoliksi taitettua paperia ja pistele reiät mallin mukaan jokaiseen erikseen.

Sijoita kansilehti alimmaiseksi ja aloita sidonta vihkon sisäpuolelta.

Pistele sidontalanka kuvan mukaan kunnes se on keskellä vihkoa.

Pujota neula vielä lenkkiin ja solmi langanpäät sitten yhteen.

Älä kiristä liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, että vihko pysyy kasassa. Leikkaa langanpäät.

Jos haluta tasaiset reunat vihkoosi, sen voi mainiosti leikata tasaiseksi nyt mieluiten leikkurilla.

Sidontalanka voi olla näkymätön tai koristellinen.

Tässä kolme vihkoa ja kaksi kirjaa, jotka valmistuivat Valamossa lokakuun 2025 kurssilla.

Ruusukuvioinen kansi on pellavainen ja kirjottu koneella.

Alla oleva vihreä kirja on sidottu akvarellikurssin tuotannosta, itsemaalattuja miniatyyrejä akvarellipaperille. Kolme erilaista vihkoa tässä vasemmalla, joista ylimmässä itse maalattu kansi.

Kannen valmistus on oma kokonaisuutensa ja prosessinsa ja varmasti mielenkiintoisin osa kirjansidontaa.

Mutta sisältö ja sisus tulee saada sopimaan yhteen.

Tämä kirja on tehty Helsingin Sanomien sivusta (2004) kurssin jälkeen.

Pirjon tekemän kirjan kanteen on tallennettu lempitaidetta.

Valamon luostari

Claudia Wegmann

kirjansitomo@cladbok.com

Kultainen kuusi

 Tänä vuonna teen joulukorteista kultaisia. Löysin Sinellistä lehtimetallijäljitelmää ja kokeilun jälkeen se toimi hyvin valkoisen liiman, mm. Erikeeperin kanssa. Tällä materiaalilla saa myös pieniä kohtia kultaesineistä (esim. taulunkehyksiä) paikattua kätevästi.

tarvikkeet:

                korttipohjia

                valkoista paperiliimaa

                sivellin liiman levittämiseen

                pinsetit

                lehtimetallijäljitelmää, alusastia

                pieni muovilusikka tasoitteluun

                suojapaperia

Levitä liimaa kuusen muotoon tai johonkin muuhun muotoon siveltimellä.

Aseta lehtimetallipurkki alusastialle, esim. paperilautaselle ja avaa se vasta sitten. Huomaat kyllä miksi.

Nostele hippuja pinseteillä liiman päälle ja tasoittele tikulla tai muovilusikalla. Anna kuivua rauhassa ja poista irtohiput.

Sinelli, n. 5€ - erittäin riittoisaa

Kokeilin myös värittää kuusta - senhän voi myös koristella. Jokaisesta kortista tulee varmasti erilainen. Mukavia kortintekohetkiä tänäkin jouluna toivoo Päivi

Matikkamato tai muistiapuavainperä

 

Kun olin käsityönopettajana Maatullin koulussa 1990-luvulla, pääsivät ekaluokkalaiset käsityöluokkaan tekemään matikkamadon. Silloin siihen ei oltu vielä liitetty tätä avinperäominaisuutta, mutta tässä versiossa avain löytyy repusta helposti.

Tarvitaan 10 helmeä matikkamatoon - muistiapuun maun mukaan, kengännauha tai muu nauha, jossa helmi liikkuu nihkeästi ja avainlenkki. Kengännauhoissa on pujotin valmiin - neulaa ei tarvita.

Pujota nauha avainlenkkiin ja sitten molemmista langoista helmet läpi. Helmen reiän tulee olla riittävän iso ja sopivan kokoinen, jotta pujotus onnistuu ja helmi liikkuu tahmeasti.

Kun kymmenen helmeä on paikallaan nauhassa, solmi päät tiukaksi solmuksi.

Matikkamato alkaa heti elää omaa elämää, kun se saa silmät (vedenkestävä tussi)!!!

Päällystä kirja!

Aikanaan oppikirjat päällystettiin paperilla ja sittemmin kontaktimuovilla. Minusta koulukirjojen päällystäminen on monesta syystä hyvä asia ja varsinkin jos jokainen kirja on tehty erilaiseksi - helpommin tunnistettavaksi. Mutta kierrätys mielessä ja käyttötarkoitukseen sopiviksi on monta tapaa päällystää kirjoja ja laatikoita.

                          Tässä kuvassa on kirjailtuttu pellavakangas, jolla on päällystetty almanakka

Päällystin vanhoilla rikkinäisillä tyynyliinoilla, joissa on isoäidin virkkaama pitsi, muistikirjoja.

Tämä kirja, jonka työvaiheet tässä esitän, on päällystetty painetulla pellavakankaalla.

Tee näin:

tarvikkeet: kangasta kirjan koosta riippuen n.30cm x 40cm kangasta sakset. liimaa, rätti.

Leikkaa kangas niin, että avattua kirjaa ympäröi n 4-7 cm ylimääräistä kangasta.

Leikkaa selkämyksen kohdalta kääntövara - kirjan paksuudesta riippuen.

Tässä on reilusti varaa, mutta voit leikata myös vähemmän.

Taita varat kuvan osoittamalla tavalla ja silitä ne.

Useiden kokeilujen jälkeen tämä liima on toiminut parhaiten, Monet liimat tekevät paperista ryppyisen.

(Puuilo / RX Originat)

Taita kangas ja asettele se paikalleen kirjan kansien mukaan. Silitä.

Liimaa reunat ja huolehdi, että kirja sulkeutuu myös sen jälkeen.

Jos kangas on paksua, ohenna kulmien kohdasta kangasta leikkaamalla paloja pois ja liimaa kulmat ja viimeinen käänne.

Silitä käänteet vielä mahdollisimman litteiksi.

Liimaa ensimmäinen sivu peittämään kankaan reunaliimauksia. Huolehdi, että kirja aukeaa hyvin. Varo liimatahroja!

Vain mielikuvitus on rajana - mutta siisti työn jälki tekee kirjasta arvokkaan.

Kankaankoristelua silittämällä!

Eurokangas myy eri värisiä silityskalvoja, jotka ovat minun kokeiluissani osoittautuneet varsin toimiviksi ja myös pesunkestäviksi kankaan koristelussa. Kirjonnan menetelmiä on monia ja pistojen ohella voi käyttää kankaan maalaamista tai vaikkapa näitä silityskalvoja.

Tee ensin kuviot. Piirrä sabloonan avulla tai vapaalla kädellä ohuella spritussilla kuviot kalvon oikealle puolelle ja leikkaa ne irti terävillä saksilla tms.

Piirrä siis kirjaimet ja kuviot siten kun ne haluat kankaalle. Leikatessa voi vielä muotoilla kuviota.

Koesilitä palanen tarraa esim vaatteen saumaan, jotta näet kuinka materiaalit reagoivat toisiinsa ja onko silitysraudan lämpötila oikea. Joustava kangas ei käy. Kokeilin.

Leivinpaperia voi käyttää silittämisessä apuna, jos kangas on herkkää (esim. silkki).

Vanhan servetin saa uudistumaan silittämällä esim. jouluaiheisen kuvion siihen!

Paperisellekin servetille voi silittää silityskalvokuvioita - vaikka sankarin nimikirjaimet!

Joulu- ja muut sesonkituotteet saa helposti pienellä vaivalla koristeltua.

Kun kirjoittaa kuten tässä T-paidan rintaan sanoman, on hyvä olla tarkka piirtämisen ja leikkaamisen kanssa - jos halua siistin lopputulosen. Mutta kirjaimet voi myös piirtää käsivaraisesti ilman mallia ja saada aikaan persoonallisen ja ilmeikkään lopputuloksen.

Olen pelastanut monta T-paitaa käyttöön piiloittamalla käyttöön sopimattomia logoja.

Paikkanakin tätä materiaalia voi käyttää, jos vaikka tahra onnistunut pilaamaan vaatteen.

EUROKANGAS:

Silityskalvoa voi käyttää kaikkien sitystä kestävien kankaiden ja muiden materiaalien koristelemiseen. Kalvoa voi leikata saksilla, terävällä leikkurilla tai vaikka kirurgin veitsellä. Kalvo ei sovellu kerroksittain kiinnitettäväksi.

Kalvo muodostuu kolmesta kerroksesta: pehmeä tarrataustainen pohja, keskellä oleva siirtokalvo ja päällimmäisenä paksu muovinen suojakerros. Silityskalvo kiinnitetään silitysraudalla tai lämpöprässillä.

Säädä sitysrauta matalalle lämpötilalle (140-150°C) ilman höyryä. Lämmitä kankaan pintaa painamalla sitä silitysraudalla suoraan suojakalvon päältä n. 15 sekunttia siitä kohdasta, johon haluat kiinnittää kuvion. Poista suojakalvo ennen kun kuvio on jäähtynyt kokonaan. Mikäli kuvio ei ole kiinnittynyt kokonaan, voit laittaa suojakalvon uudestaan kyseisen alueeen päälle ja silittää lisää.

Anna kuvion asettua vähintään 24 h ennen ensimmäistä pesua. Suositellaan pestäväksi nurin päin käännettynä (30°)..

"

 

Solmitut helmet

Jos helminauha katkeaa tai helmet haluaa uudistaa esim laittamalla välihelmiä joukkoon, solmiminen on hyvä tapa tehdä uudistaminen. Kun helminauha katkeaa, vierivät irtonaiset helmet ympäriinsä, mutta nauhana se  yleensä löytyy ja helmet saa talteen. Tarvitaan helmisilkkiä, jossa on "neula" valmiina. Jos helmissä on niin isot reiät, että tavallinen neula menee niistä läpi, niin ohut helmilanka on hyvä materiaali langaksi.

Kun aloitat, pujoita ensin neljä helmeä lankaan ja sitten lukko. Palaa helmien läpi ja tee solmu (katso seuraavat kuvat) jokaisen helmen väliin siten, että langan alku kiinnittyy hyvin. Tässä kohtaa, jos helmen reikä on ahdas, voi olla vaikeaa saada lankaa luistamaan. Leikkaa ylimääräinen lanka pois vasta kun olet solminnut koko helminauhan. 

Tee kuvan mukaan ensin solmua langan ympärille.

Kun sitten kiristät solmun, tee se ensi käsin ja pistä neula lopuksi solmuun. Poista neula vasta kun solmu on kireällä ja helmet pingotettuna. Nauha löystyy joka tapauksessa käytössä, joten liika kireys ei haittaa.

Pitkähkö tylppäkärkinen ohut neula on hyvä tässä. Liian paksusta neulasta tulee löysä solmu.

Helmet voi myös solmita ilman lukkoa. Silloin jatketaan helmien läpivientiä aloituskohdasta eteenpäin ja tehdään solmuja jo väliin niin pitkälle, että helminauhasta tulee kestävä.

Erilaisia lukkoja on saatavilla, mutta aloitustapa aina sama. Langan vahvuus tulee valita helmien koon mukaan. Liian ohut lanka aiheuttaa sen, että helmet liikkuvat solmujen yli ja lankaa tulee näkyviin. Liian paksu lanka taas ei mene reijistä läpi.